NFC on lyhyen kantaman korkeataajuinen langaton viestintätekniikka, joka mahdollistaa kontaktittoman pisteestä-pisteeseen tiedonsiirron elektronisten laitteiden välillä pääasiassa langattomaan maksamiseen, tiedonsiirtoon ja laitteiden yhteenliittämiseen. Bluetoothiin verrattuna NFC:llä on etuja turvallisuuden suhteen, mutta lähetysalue ja nopeus ovat hieman pienemmät. NFC:n kätevyyden ansiosta sitä käytetään kuitenkin laajasti langattomissa maksuissa ja tiedonsiirrossa. Jatkossa NFC:tä odotetaan edelleen parannettavan ja sovellettavan useammille aloille.
Mikä on Near Field Communication (NFC)? NFC on lyhyen kantaman korkeataajuinen langaton viestintätekniikka, joka mahdollistaa kontaktittoman pisteestä pisteeseen tiedonsiirron elektronisten laitteiden välillä. NFC-teknologian ilmaantuminen helpottaa langattoman maksamisen, tiedon välittämisen ja laitteiden yhteenliittämisen toteuttamista.
NFC-tekniikka toimii lyhyen matkan viestinnän kautta radioanturilaitteiden parin välillä, joilla on yhteinen taajuus, mikä mahdollistaa kaksisuuntaisen viestinnän kahden laitteen välillä. Tämä tiedonsiirto tapahtuu 30 senttimetrin (11,8 tuuman) etäisyydellä, joten laitteiden on oltava melko lähellä toisiaan kommunikoidakseen. NFC-laitteet on jaettu kahteen tilaan: aktiivinen tila ja passiivinen tila. Aktiivitilassa olevilla laitteilla on suurempi lähetysteho, kun taas passiivisessa tilassa olevat laitteet voivat luottaa vain aktiivisen tilan laitteen sähkömagneettiseen kenttään tiedonsiirrossa.
Sitä vastoin Bluetooth-tekniikka on laaja-alainen langaton viestintätekniikka, jonka avulla laitteet voivat kommunikoida pitkiä matkoja. Bluetooth-tekniikkaa käytetään yleensä matkapuhelimien, tietokoneiden, äänilaitteiden jne. yhdistämiseen suuremmalla kantamalla ja suuremmalla tiedonsiirron nopeudella.
Turvallisuuden kannalta NFC:llä on tiettyjä etuja Bluetoothiin verrattuna. Pienen NFC-viestinnän ansiosta se voi kommunikoida vain, kun laitteet ovat hyvin lähellä toisiaan, joten vaaditaan suhteellisen korkea fyysinen kontakti, mikä vaikeuttaa hakkereiden hyökkäämistä siihen. Lisäksi NFC käyttää myös salaustekniikkaa tiedonsiirron turvallisuuden suojaamiseksi. Sitä vastoin Bluetooth-tekniikan viestintäalue on laaja, ja siihen liittyy tietty turvallisuusriski, ja hakkerit voivat tunkeutua Bluetoothin kautta tai varastaa tietoja.
Mukavuuden kannalta NFC on nopeampi ja kätevämpi kuin Bluetooth. Kun siirretään tietoja NFC-laitteiden välillä, vain laitteet on asetettava lähelle toisiaan yhteyden muodostamiseksi ilman monimutkaista pariliitosprosessia. Bluetooth-yhteydet puolestaan edellyttävät pariliitoksen muodostamista laitteiden välillä, mikä vaatii usein toimintoja, kuten salasanan syöttämistä. Lisäksi NFC-tekniikka voi tukea myös "near field payment" -toimintoa, jonka avulla käyttäjät voivat suorittaa langattomia maksuja NFC-laitteiden, kuten matkapuhelimien, kautta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että NFC on lyhyen kantaman, korkeataajuinen langaton viestintätekniikka, joka mahdollistaa kontaktittoman pisteestä-pisteeseen tiedonsiirron elektronisten laitteiden välillä. Bluetoothiin verrattuna NFC:llä on enemmän etuja turvallisuuden suhteen, mutta se on hieman heikompi siirtoalueen ja nopeuden suhteen. NFC:n käyttömukavuus on kuitenkin tehnyt siitä laajan käytön langattomissa maksuissa ja tiedonsiirrossa. Teknologian kehittyessä NFC:tä odotetaan edelleen parannettavan ja sovellettavan useammille aloille tulevaisuudessa.
